1.
Kun aamu saapui, niin matka päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä nukkuneen.
2.
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen saat kulkea rajalle ajattomuuden. Olet kimallus tähden, olet pilven lento, olet kasteisen aamun pisara hento.
3.
Valkeni aamu kesäinen tuoden viestin surullisen. Ei auttanut toive ihmisen, vaan saapui uni ikuinen.
4.
Pois painui aurinko, lankesi ilta, jäi taivaan rannalle säihkyvä silta, mut kaukaa korven tummuvan yöstä soi laulu ihmisen työstä. (Eino Leino)
5.
Vei kotiin Herra jo uupuneen, elon pitkän kulkea antoi. Otti syliinsä vanhan ja väsyneen, hänet rauhan rantahan kantoi.
6.
Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin, ja tuoksuvat rauhaa syvää. (Eino Leino)
7.
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu; kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhoutuu.
8.
Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo.
9.
Vene irtosi hiljaa rannasta, vei soutajan mukanaan. Oli valaistu vastaranta, vana veneen jäi jälkeen vaan.
10.
Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää, vaan yhdessä kutsuimme Taivaan isää. Ota hellästi syliisi, taivaaseen kanna, hellyydellä peittele ja levätä anna.
11.
Olit niin kuin tähdenlento, lapsukainen, pieni hento. Valon loit sä kotihimme, ikikaipuun sydämiimme.
12.
Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen, nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin.
13.
Hiljaisuuden äärelle sä miksi käyt näin varhain. Ain sydämessäin sinusta säilyy muisto parhain.
14.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt´ ihana enkeli kotihin vie. Niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.
15.
Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. Mutt´ sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän (Aki Sirkesalo)
16.
Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikoissa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaasi poskella.
17.
Side viimeinen kotiimme lapsuuden katkesi hiljaa sammuen. Sinulle kiitokset kauneimmat tahdomme antaa, sinut rinnalle äidin (isän) nukkumaan kantaa.
18.
Ei aukene tuttu ovi, ei saavu keinuun istujaa, joka kuunteli säveltä tuulen, pihapuunkin sirkuttajaa. Se istujan paikka on tyhjä, kotipihakin vailla kulkijaa.
19.
Sammui loiste silmien valon, taukosi sykintä sydämen jalon, herposi käsi auttava, antava, rakkaus kaikkien kuormia kantava. Päivänpaiste muistollesi.
20.
Enkeli hiljaa vierellä kulki, kädestä otti, syliinsä sulki. Suojaansa otti siivillään, kuiskasi hiljaa - lähdetään.
21.
Päivänä kauniin kesäisen, hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton.
22.
Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
23.
Vaikka tiemme erkani päällä maan, jäi minulle muistojen silta. Sillä sillalla kanssasi olla saan joka ainoa päivä ja ilta.
24.
Soi temppelin kellot hiljaa. Elon Herra on niittänyt viljaa, surun on tuonut tullessaan.
25.
Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.
26.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin...(K. Rydman)
27.
Siell´ kukkia täynnä on maa, sydän väsynyt levätä saa. Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskia tunneta taivaan tiellä.
28.
Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
29.
Surun rannalle luo muistot valoaan. Ei koskaan muistosi valoisa jää meiltä unholaan.
30.
Muisto kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
31.
Näin aukeaa portti viimeinen, valoon ja lauluun lintujen.
32.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät, kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
33.
Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten.
34.
Rakas ystävä ei koskaan kuole. Hän elää ajatuksissamme, sydämissämme, muistoissamme.
35.
Pysähtyi sydämes pursi rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin.
36.
Tarjosi taivas sinulle rauhan, lempeän levon ja unen niin lauhan.
37.
Ylitse elämän, ylitse kuoleman rajan Jumala vienyt on vaeltajan.
38.
Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.
39.
Rauha uneen uupuneelle, matkan määrään saapuneelle.
40.
Aamuna kauniin kesäisen hiljeni sydän kultainen. Vei Herra kotiin väsyneen, otti syliin sairaan ja uupuneen, hänet Taivaan rauhaan kantoi.
41.
Ajan parhaan Hyvä Paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.
42.
Ikirauhan kutsu kulki, tuuti uneen uupuneen. Taivaan isä hiljaa sulki silmät siskon väsyneen.
43.
Karjalan kunnailta alkanut tie on kuljettu vanhuuden iltaan. Nyt päättynyt on elon tie, valkein siivin enkelit, hellästi kantain, sinut taivaan kotihin vie,
44.
Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä,
